Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteellä ei mene hyvin. Koronapandemia romahdutti lipputulot ja joukkoliikenteen käyttö ei ole noussut pandemiaa edeltävälle tasolle. Edullinen ja sujuva joukkoliikenne on välttämätön osa kestävää kaupunkikehitystä ja ilmastonmuutoksen vastaista taistelua. Se on toimivan ja kukoistavan pääkaupunkiseudun kestävän kehityksen edellytys. Annoimme tänään kaupunkiympäristölautakunnassa lausunnon HSL:n ensi vuosien talous- ja toimintasuunnitelmaan.

Esitimme, että lipunhintoja ei saisi korottaa ja että valtion tulisi tukea joukkoliikenteen nostamista koronasta aiheutuneen poikkeustilannetta edeltävälle tasolle. Lisäksi esitimme, että Helsingissä arvioitaisiin työsuhdematkalippujen myöntämistä Helsingin kaupungin työntekijöille yhtenä keinona palauttaa joukkoliikenteen matkustajamääriä pandemiaa edeltävälle tasolle.

Tyrmäsimme HSL:n ehdotuksen ottaa koko seudulle käyttöön tasatariffi, joka tarkoittaisi sitä, että lipunhinnat olisivat koko seudulla samat riippumatta siitä, matkustatko Vallilasta Helsingin keskustaan tai Siuntiosta Sipooseen. Kyseinen lippujen hinnoittelumalli vaikuttaisi kaupunkirakenteeseen hajauttavasti (lisää autoja → lisää päästöjä) ja tekisi joukkoliikenteestä nykyistä kalliimpaa juuri niillä alueilla, joilla ihmiset voisivat elää täysin joukkoliikenteen varassa ilman autoa. Ei näin. Joukkoliikenteen hinnoittelun tulisi ohjata kestävään kaupunkirakenteeseen ja sitä tasatariffi ei tee.

Yksi haastavimmista päästövähennyskohteista pääkaupunkiseudulla on juuri liikenne. Helsingin seudulla on meneillään iso systeeminen muutos kaupunkirakenteeltaan hajautuneesta autokaupungista raideliikenteen verkostokaupunkiin. Uuden kestävämmän liikennejärjestelmän rakentaminen vaatii mittavia investointeja raiteisiin, joiden kustannusten kanssa kamppailevat jo valmiiksi haastavissa taloustilanteissa olevat kunnat. Nykyisessä järjestelmässä on ongelmallista, että infrainvestointien (kuten vaikkapa Raidejokerin tai Länsimetron) kustannuksia katetaan isoilta isoin lipputuloilla. Tämä on muualla maailmalla harvinaista, sillä joukkoliikenneinvestointien myötä syntyy myös muita kaupunkitaloudellisia hyötyjä kunnille.

Tarvitsemme merkittävästi enemmän julkista tukea ja rahaa joukkoliikenteeseen, kun investoimme ja muutamme kokonaista liikennejärjestelmää ja kaupunkiseutuja kestävämmiksi. Tätä rahaa voitaisiin helposti kerätä ruuhkamaksuilla kuten monissa Euroopan suurkaupungeissa. Ruuhkamaksut olisivat myös tehokas kannuste ohjaamaan ihmisiä joukkoliikenteen pariin juuri niillä alueilla, joilla autoilulle aidosti on vaihtoehtoja. Lisäksi pääkaupunkiseudun joukkoliikenne tarvitsee edelleen ja vielä aiempaa ennakoitavammin ja pitkäjänteisemmin tukea valtiolta. Sen sijaan että tuemme verovaroin ilmastohaitallisia maakuntalentoja, jotka hyödyttävät joitain kymmeniä ihmisiä, tukea tulisi ohjata ilmastokestävään joukkoliikenteeseen, joka vaikuttaa yli miljoonan ihmisen arkeen.

Nykyisessä maailmantilanteessa korkeiden energianhintojen, inflaation sekä ilmastokriisin kanssa kamppaillessa ei ole kestävää, että nostaisimme joukkoliikenteen lippuja entisestään. Moni pienituloinen kaupunkilainen on arjessaan riippuvainen joukkoliikenteen käytöstä eikä heitä tule ajaa yhtään ahtaammalle. Saksassa valtio on tukenut joukkoliikennettä merkittävästi energiankulutuksen ja päästöjen vähentämiseksi kesäkuusta lähtien. Joukkoliikennelippu kautta maan maksaa vain 9 euroa. Jos autoilun luvattu maa Saksa pystyy tähän, niin pystymme mekin!