Ensi viikolla valtuustohommat pyörähtävät taas käyntiin! Ennen joulua en yksinkertaisesti jaksanut koota yhteen ajatuksia ensimmäisestä valtuustosyksystä varsinaisena valtuutettuna, joten teen se nyt!
Viime elokuussa uusi valtuusto aloitti työnsä ja minä aloitin uudessa pestissä vihreän valtuustoryhmän varapuheenjohtajana ja jatkoin hommia kaupunkiympäristölautakunnan jäsenenä. Muistan syksyllä ajatelleeni, kuinka paljon kivemmalta luottamustoimien hoitaminen tuntui nyt, kun takana oli neljä vuotta varavaltuutettuna hapuilua ja asioiden opettelua. Usein sanotaan, että poliittiseen vaikuttamiseen riittää se, että osaa nimetä asioita, joita haluaa maailmassa muuttaa. Se onkin aivan riittävä lähtökohta politiikkaan lähtemiselle, mutta sen jälkeen on oltava valmis tutustumaan poliittisen päätöksenteon prosesseihin ja opeteltava ne parhaimmat keinot ja paikat vaikuttaa. Isoimpia vaikuttamisen paikkoja ovat valtuustokauden alussa käytävät strategianeuvottelut sekä jokavuotiset budjettineuvottelut, joissa päätetään isoista linjoista ja rahankäytöstä. Vaikuttamisen paikkoja ovat myös valtuuston ja lautakuntien kokoukset, mutta niissä tehtäviä päätöksiä ohjaa kaupunkistrategia ja budjetti.
Syksyn ensimmäiset isot neuvottelut käytiin kaupunkistrategiasta, jossa näkyy vihreä kädenjälki todella vahvasti. Saimme kunnianhimoistettua ilmastotavoitteita: hillineutraali Helsinki 2030, ei uusia investointeja bioenergiaan sekä paljon kirjauksia kaupunkiluonnon turvaamisesta, johon lukeutui Vartiosaaren osoittaminen virkistyskäyttöön sekä todella poikkeuksellinen linjaus siitä, että Stansvikinkallion jo lainvoimaan astunut asemakaava arvioidaan uudelleen kaupunkiluonnon näkökulmasta. Strategianeuvottelujen jälkeen kävimme budjettineuvottelut, joissa päätettiin vuoden 2022 rahankäytöstä. Budjettineuvotteluissa teimme paljon töitä koulutuksen rahojen turvaamiseksi ja päätimme koronatukipaketista, palkkaohjelmasta ja terapiatakuun toteuttamisesta. Investoinnit raideliikenteeseen ja luontoalueiden infran ylläpitoon turvattiin myös, mikä oli meille vihreille todella tärkeää.
Suurin osa valtuustossa käsiteltävistä päätöksistä liittyy kaavoitukseen ja kaupungin maankäyttöön. Siksi kaupunkiympäristölautakunta kokoustaa useita tunteja joka viikko, minkä lisäksi olen käynyt useilla kaavakävelyillä, tavannut kaupunginosaaktiiveja ja kansalaisjärjestötoimijoita sekä osallistunut kansalaiskeskusteluun erilaisista kaavoitushankkeista ja luontoalueiden hoidosta sosiaalisessa mediassa. Helsinkiläiset haluavat pitää kotikaupunkinsa luonnonläheisenä ja huoli luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta on kasvanut. Ajoimme uuteen kaupunkistrategiaan kirjauksen siitä, että arvokkaimmille luontoalueille ei tule osoittaa rakentamista. Kirjaukseen vedoten olemme palauttaneet yhden kaavan valmisteluun ja olemme nostaneet esille tarpeen arvioida kaavoituksen kohteena olevien luontoalueiden arvoa vielä nykyistä tarkemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Olemme myös tehneet töitä Helsingin luonnonhoidon uudistamiseksi, kaupunkimetsien pitäisi antaa vanheta rauhassa. Kirjoitin aiheesta myös mielipidekirjoituksen Hesariin.
Politiikka on kuitenkin kompromisseja eivätkä kaikki tehdyt päätökset ole olleet ideaaleja tai helppoja. Itse ajattelen, että tärkeintä on saada edes jotain hyvää muutosta aikaan, kuin jättäytyä tärkeiden päätösten ulkopuolelle. Oikeassa olemisen ja maailman muuttamisen välillä tasapainoilu onkin politiikassa ihan oma lajinsa. Etenkin monet vanhemmat ja pidempään prosessissa olleet kaavat eivät välttämättä vastaa niin hyvin tämän päivän ajatusta ilmastoa ja luontoa kunnioittavasta kaupunkisuunnittelusta, mutta niille ei myöskään ole päätöksentekoprosessien loppuvaiheessa kovin hyviä vaihtoehtoja. Esimerkkinä vaikkapa Honkasuon alueen viimeisen asemakaavan hyväksyminen, joka oli välttämätöntä alueelle mitoitettujen palveluiden turvaamiselle.
Toisaalta valtuustoryhmien enemmistö teki todella poikkeuksellisen päätöksen päättäessään kaupunkistrategiassa, että Stansvikinkallion asemakaavan tulee uudelleen arvioida metsäluonnon näkökulmasta. Huoli Helsingin metsistä on otettu vakavasti. Koskaan aiemmin ei ole tietääkseni päätetty avata jo lainvoimaan astunutta asemakaavaa.
Valtuuston merkittävin ilmastopäätös negatiivisessa mielessä, oli päätös rakentaa lähes 200 miljoonan euron Sörnäisten autotunneli. Tunnelia vastaan puhuivat niin liikennejärjestelmätutkijat kuin tehdyt arviot päästömäärien kasvusta, mutta siitä huolimatta jäimme vasemmistoliiton kanssa yksin tunnelin vastustamisessa. Ilmastopolitiikka kaupunkitasolla on nimenomaan liikennepolitiikkaa. Liikennettä isommat päästöt tulee vain energiantuotannosta, mutta siihen valtuustolla on vähemmän suoraa valtaa, sillä energiantuotanto on suurimmilta osin kaupungin omistamana energiayhtiö Helenin hallussa. Vaikka ilmastoasiat ovat juhlapuheiden tasolla löytäneet tiensä useimpien puolueiden agendalle, ovat esimerksiki juuri tehdyt liikennepäätökset ikävä osoitus siitä, kuinka puheet ovat vielä teoista kaukana.
Syksyyn mahtui onneksi myös hyviä ilmastouutisia. Vuoden lopussa Helen ilmoitti sulkevansa Salmisaaren hiilivoimalan viisi vuotta etuajassa. Päätös tarkoittaa sitä, että hiilen poltto loppuu Helsingissä jo vuonna 2024. Määrätietoinen ilmastopolitiikka kuntatasolla yhdistettynä päästöoikeuksien hintojen rajuun nousuun sekä valtakunnalliseen hiilikieltoon teki tehtävänsä. Kivihiilestä luopuminen on tärkeä askel kestävämmän energiajärjestelmän rakentamisessa. Seuraavaksi on varmistettava, että maakaasusta päästään eroon ja että fossiiliset korvataan kestävästi ilman riippuvuutta polttoon perustuvista energiaratkaisuista, kuten biomassasta.
Luonto- ja ilmastopäätösten lisäksi loppuvuoden ilahduttava asia oli, että kaupunginvaltuusto päätti järjestää kokeilun maksuttomien kuukautisvälineiden tarjoamisesta oppilaitoksissa aloitteemme pohjalta. Tuntuu hienolta, että Helsinki ottaa ensimmäisiä askeleita kuukautisköyhyyden torjumiseksi!
Vihreitä blogeja syksyltä:
Blogi Osmo Soininvaaran kanssa siitä, miten teemme Helsingistä hiilineutraalin vuonna 2030
Vihreä blogi kestävästä taloudesta yhdessä varavaltuutettu Riina Bhatian kanssa