Keskustelu valtion talouden tasapainottamisesta ja leikkauksista on läsnä näissäkin vaaleissa ja vaalikoneita täytellessä olen taas saanut vastata lukuisiin kysymyksiin siitä, pitäisikö peruspalveluista ja sosiaalietuuksista leikata, jotta talous saadaan tasapainoon.

Leikkausten kohdistaminen palveluihin ja sosiaalietuuksiin osuisi yhteiskunnan heikommassa asemassa oleviin, sillä näitä palveluja käyttävät ja niistä hyötyvät eniten juuri kaikista pienituloisimmat ihmiset. Myös maksuton ja laadukas koulutus on paitsi itseisarvo ja keino varmistaa Suomen menestyminen kansainvälisesti, myös keino tasata lasten ja nuorten välistä eriarvoisuutta ja mahdollistaa se, että tässä maassa kenestä vain voi tulla mitä vain. Valtion taloutta ei tule tasapainottaa sellaisin keinoin, jotka lisäävät eriarvoisuutta.

Valtion velkaantuminen tietenkin otettava vakavasti, sillä pitkällä aikavälillä se vaarantaa hyvinvointivaltion palveluiden rahoituksen. Valtion talouden tasapainottamiseksi on muitakin keinoja kuin palveluista ja etuuksista leikkaaminen. Voimme karsia ympäristölle haitallisen toiminnan tukia satojen miljoonien edestä ja lisätä myös valtion tuloja verotusta uudistamalla ja parantamalla työllisyyttä. Tulopuolta voidaan vahvistaa esimerkiksi ottamalla käyttöön laaja-alainen hyvinvointivero, verottamalla ympäristöhaitallista toimintaa ja suuria varallisuuksia enemmän tai tekemällä rakenteellisia uudistuksia työllisyyden parantamiseksi. Mielenterveyspalveluihin ja koulutukseen panostaminen tukevat myös työllisyyttä. Mielenterveysongelmat ovat yleisin syy jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle.

Köyhyyden vähentäminen on yksi politiikan tärkeimmistä tehtävistä. Hyvinvointivaltiomme onnistumisesta kertoo se, kuinka tasaisesti hyvinvointi jakautuu ja kuinka kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä kohdellaan.