Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on pysäytettävä. Jätin tänään valtuustoaloitteen Helsingin luonnon kokonaisheikentymättömyyden turvaamisesta vuoden 2021 tasoon vuoteen 2030 mennessä.
Kokonaisheikentymättömyyden turvaaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että jos kaupunkien viheralueita on vuoden 2021 jälkeen heikennetty, ne pitää vuoteen 2030 mennessä palauttaa tai kompensoida vuoden 2021 tasoon. Osana EU:n uutta biodiversiteettistrategiaa valmistellaan tällä hetkellä jäsenmaita velvoittavaa lainsäädäntöä heikentyneiden luontoalueiden ennallistamiseksi takaisin luonnontilaan. Asetusluonnoksessa on lisäksi esitetty, että kaupunkien viheralueita pitäisi myös lisätä kolme prosenttia vuoteen 2040 mennessä ja viisi prosenttia vuoteen 2050 mennessä.
Suomen kaupungeista Espoo on ensimmäisenä kaupunkina asettanut tavoitteen luonnon kokonaisheikentymättömyyden saavuttamisesta vuoteen 2035 mennessä. Helsingissä olisi syytä asettaa oma tavoite luonnon kokonaisheikentymättömyydelle luonnon monimuotoisuuden ja kaupunkilaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Pääkaupunkiseudun kehityksen kannalta parasta olisi, jos luonnon kokonaisheikentymättömyyden tavoitteet asetettaisin yhteistyössä seudun muiden kuntien kanssa.
Luonnon monimuotoisuuden hupeneminen niin globaalisti kuin paikallisesti uhkaa ihmisten ja monien muiden lajien elämän edellytyksiä. Ekosysteemien romahtaessa ovat myös luonnon meille tarjoamat elintärkeät ekosysteemipalvelut kuten hyönteispölytys tai puhdas juomavesi, vaarassa kadota. Tarvitsemme elinvoimaisia ekosysteemejä ja lähiluontoa kaupungeissa paikallisen luontokadon torjumiseksi, mutta myös ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Helsingin on syytä ryhtyä vaikuttaviin toimiin luontokadon torjumiseksi ja asettaa selkeät tavoitteet luontokadon pysäyttämiseksi. Helsingin luonto- ja viheralueiden kokonaiskehitystä niin pinta-alan kuin alueiden laadun ja monimuotoisuuden suhteen olisi syytä seurata ja siitä raportoida vielä nykyistä tarkemmin, jotta luontokadosta saadaan riittävä tietopohja päätöksenteon tueksi.
Aloite kokonaisuudessaan:
Helsingin luonnon kokonaisheikentymättömyyden turvaaminen vuoteen 2030 mennessä
Luonnon monimuotoisuuden hupeneminen niin globaalisti kuin paikallisesti uhkaa ihmisten ja monien muiden lajien elämän edellytyksiä. Ekosysteemien romahtaessa ovat myös luonnon meille tarjoamat elintärkeät ekosysteemipalvelut kuten hyönteispölytys tai puhdas juomavesi, vaarassa kadota. Tarvitsemme elinvoimaisia ekosysteemejä ja lähiluontoa kaupungeissa paikallisen luontokadon torjumiseksi, mutta myös ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tutkimusten mukaan luonnossa vietetyllä ajalla on myös merkittäviä terveyshyötyjä, kuten sykettä ja verenpainetta alentavia ja mielialaa kohottavia vaikutuksia.
Suomen kaupungeista Espoo on ensimmäisenä kaupunkina asettanut tavoitteen luonnon kokonaisheikentymättömyyden saavuttamisesta vuoteen 2035 mennessä. Helsingissä olisi syytä asettaa oma tavoite luonnon kokonaisheikentymättömyydelle luonnon monimuotoisuuden ja kaupunkilaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Pääkaupunkiseudun kehityksen kannalta parasta olisi, jos luonnon kokonaisheikentymättömyyden tavoitteet asetettaisin yhteistyössä seudun muiden kuntien kanssa.
Myös osana EU:n uutta biodiversiteettistrategiaa valmistellaan jäsenmaita velvoittavaa lainsäädäntöä heikentyneiden luontoalueiden ennallistamiseksi takaisin luonnontilaan. EU komission asetusluonnoksessa kaupunkien viheralueiden kokonaisheikentymättömyys pitää saavuttaa vuoteen 2030 mennessä vuoden 2021 tasoon verrattuna. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että jos kaupunkien viheralueita on vuoden 2021 jälkeen heikennetty, ne pitää vuoteen 2030 mennessä palauttaa tai kompensoida vuoden 2021 tasoon. Asetusluonnoksessa on lisäksi esitetty, että kaupunkien viheralueita pitäisi myös lisätä kolme prosenttia vuoteen 2040 mennessä ja viisi prosenttia vuoteen 2050 mennessä.
Sitovan EU-asetuksen voimaantulosta riippumatta Helsingin on syytä ryhtyä vaikuttaviin toimiin luontokadon torjumiseksi ja asettaa selkeät tavoitteet luontokadon pysäyttämiseksi. Helsingin luonto- ja viheralueiden kokonaiskehitystä niin pinta-alan kuin alueiden laadun ja monimuotoisuuden suhteen olisi syytä seurata ja siitä raportoida vielä nykyistä tarkemmin, jotta luontokadosta saadaan riittävä tietopohja päätöksenteon tueksi.
Me allekirjoitetut valtuutetut esitämme, että Helsinki asettaa tavoitteen luonnon kokonaisheikentymättömyyden turvaamiselle vuoden 2021 tasoon vuoteen 2030 mennessä ja selvittää parhaita ja tehokkaimpia toimenpiteitä tavoitteen saavuttamiseksi seudullista yhteistyötä hyödyntäen tarkoituksenmukaisilta osin.