Tänään käsittelimme valtuustossa kolmea melko poikkeuksellista valtuustoaloitetta, joissa ehdotettiin jo lainvoimaan astuneen asemakaavan uudelleen avaamista luontoarvoihin vedoten. Stansvikinkallion asemakaavan uudelleenarvionnista päätettiin jo uuden kaupunkistrategian hyväksymisen yhteydessä.

Näin poikkeuksellista päätöstä ei kaupunkistrategian yhteydessä ole tehty kevyin perustein enkä lähtökohtaisesti pidä sitä hyvänä toimintatapana, että lähdemme avaamaan yhdessä hyväksyttyjä kaavapäätöksiä. Stansvikinkallion arvokas metsäalue on kuitenkin poikkeus, joka kuvastaa sitä murrosta, mikä Helsingin kaupunkisuunnittelussa on käynnissä.

Ymmärrys luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen hälyttävistä vaikutuksista on lisääntynyt. Samoin myös monimuotoisen lähiluonnon merkitys ihmisille. Koronapandemia on saanut ihmisiä liikkumaan enemmän luonnossa ja arvostamaan aiempaakin enemmän sitä, että omalta pihalta pääsee helposti ja vaivattomasti metsäpolulle tai merenrantakallioille

Helsingin kaupunkisuunnittelussa on huomioitava luontoarvot entistä tarkemmin. Tähän liittyen teimme myös eilen kaupunkiympäristölautakunnassa tärkeitä päätöksiä.

Yleiskaavan toteuttamisohjelman hyväksymisen yhteydessä edellytimme, että kolmasosa kaupungin maapinta-alasta tulee säilyä metsäisenä ja puustoisena kaupungin monimuotoisuusohjelman mukaisesti.

Lisäksi edellytimme, että kaupunkistrategian kirjauksen ”arvokkaimmille luontoalueille ei rakenneta” sisälle valmisteltaisiin selkeät kriteerit, josta tuotaisiin suunnitelma lautakuntaan. 

Esitimme yksimielisesti myös linjauksia siitä, miten rakentamista on aikaisempaa voimakkaammin ohjattava jo rakennetuille alueille. Erityisesti tyhjän toimitilan muutokset asumiseen ja pidemmällä tähtäimellä myös nykyisten yritysalueiden muutokset on otettava huomioon. 

Luonnon vaalimisen tärkeys korostuu nopeasti kasvavassa kaupungissa. Uskon, että kun kiinnitämme jatkossa vielä tarkemmin huomiota luontoasioihin kaikissa kaavapäätöksissä vältymme Stansvikinkallion kaavan kaltaisilta tilanteilta tulevaisuudessa. Rakentamisen tulee aina ensisijaisesti suuntautua täydennysrakentamisen myötä jo rakennetuille alueille, ei luontoalueille. 

Helsinki on kansianvälisesti katsottuna poikkeuksellisen vehreä ja kallioinen pääkaupunki. Pidetään se sellaisena myös jatkossa.