Helsingin metsien luonnonhoito vaatii nopeaa uudistamista. Kiihtyvän luontokadon aikakaudella metsiä tulisi yksinkertaisesti jättää “hoitamatta” ja “uudistamatta” ja antaa vanheta rauhassa. Yleinen kansalaismielipidekin on kaupunkimetsien hoidon suhteen muuttunut. Enää ihmiset eivät arvosta väljiä harvennettuja metsiä, vaan haluavat lahopuuta ja ryteikköä. Vanhaa metsää, josta löytyy monimuotoista luontoa.

Ajoimme uuteen kaupunkistrategiaan kirjauksen siitä, että virkistys- ja luontoalueiden metsissä ja metsäisillä alueilla suunnitelmallinen monimuotoisuuden lisääminen ja metsien luontainen vanheneminen on keskeisin tavoite. Etenkin tämä luontainen vanheneminen pitäisi saada nyt tiukemmin osaksi metsänhoitoa. Vanhat metsien hoidon käytännöt ovat nimittäin edelleen tiukassa. Viime päivinä huolta ovat herättäneet hakkuut Helsingin Uutelassa, jossa on maankäyttöjohtajan virkamiespäätöksellä toteutettu vanhaa luonnonhoidon suunnitelmaa. Uutelan luonnonhoidon toimenpiteet on pysäytetty jo kertaalleen tämän vuoden alussa (kiitos apulaispormestari Sinnemäki!) ja kaupungin virkakunta tapasi luonnonsuojelujärjestöjen edustajia hoitotoimenpiteistä. Toimenpiteitä pienennettiin tämän seurauksena.

Uutelassa ei olla enää tekemässä uusia hakkuaukkoja. Aiheellisesti surua ja huolta herättäneeltä hakkuuaukolta on kaadettu huonokuntoisia kuusia, joissa oli juurikääpää. Lisäksi kolmen ison polun risteyksestä on myös turvallisuussyistä haluttu kaataa puita. Taustalla tässä on ilmeisesti ollut ajatus, että metsää uudistetaan istuttamalla kuusien tilalle mäntyjä ja koivun taimia.

Vastaisuudessa uudet luonnonhoidon suunnitelmat tulee tehdä metsien luontainen vanheneminen ja monimuotoisuus keskeisimpänä tavoitteena.