Feministinen kaupunkisuunnittelu on vihreän kaupunkipolitiikan ytimessä. Se tarkoittaa sitä, että me suunnitellaan meidän kaupunkeja erilaiset ihmisryhmät huomioiden esteettömyydestä turvallisuuteen ja infrainvestoinneista kaupunkitilan käyttöön.

Kaupungissa pitää pystyä liikkumaan vaivattomasti niin pyörätuolilla kuin lastenrattailla ja asuntoja pitää löytyä niin yksinasuville kuin perheille. Kaupungin pitää olla kaikille turvallinen, mikä edellyttää alueellisen eriytymisen torjumista. Huono-osaisuuden kasautumista tietyille alueille torjutaan esimerkiksi järkevällä asuntopolitiikalla, jossa kaavoitetaan sekaisin omistusasuntoja, vuokra-asuntoja ja tuettua asumista. Lisäksi lähiöiden palveluihin panostaminen ja koulujen tukeminen on avainasemassa.

Meidän tulee tukea erilaisia tapoja liikkua tasapuolisesti. Ei rakenneta kaupunkia vain autoileville ihmisille (joista valtaosa on miehiä), vaan myös joukkoliikennettä käyttäville (valtaosa naisia) sekä jalan ja pyörällä liikkuville ihmisille. Suhteutetaan autoiluun menevät infrainvestoinnit joukkoliikenne ja pyöräreittien investointeihin. Toistaiseksi monet tahot ovat valmiita pistämään miljardeja autotunneleihin, kun kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen satsataan paljon vähemmän.

Kaupungissa tulee olla tilaa hengähtää ja tilaa olla ilman painetta kuluttaa ja käyttää rahaa. Vaalitaan arvokasta kaupunkiluontoa ja lisätään kaupunkivihreää katukuvaan. Pidetään huolta siitä, että kaupungista löytyy ei-kaupallista tilaa, missä hengailla, olla ja kohdata ihmisiä.