Lapinlahden vanha sairaala-alue puistoineen on helsinkiläisille tärkeä ja arvokas keidas kaupungin keskellä. Alueen tulevaisuus on herättänyt vilkasta kansalaiskeskustelua ja päätöksentekijän roolissa olen saanut aiheesta satoja viestejä ja yhteydenottoja.

Meille vihreille on ensiarvoisen tärkeää, että alueen ainutlaatuiset kulttuuri- ja luontoarvot turvataan ja että mielenterveystoiminta alueella saa jatkua. Kaupunkiympäristölautakunta tulee huomenna tiistaina päättämään etenemisestä alueen tulevaisuuden tiimoilta. Vihreät eivät kannata pöydällä olevan NREPin Lapinlahden kevät -ehdotuksen hyväksymistä sellaisenaan, sillä puistoalueen reunalle osoitettu lisärakentaminen uhkaa alueen luontoarvoja. Tämän vuoksi olisi hyvä ottaa asiassa aikalisä ja esimerkiksi pohtia suunnittelualueen laajentamista Länsiväylän alun alueelle, jotta Lapinlahden arvokas puistoalue säilyisi rakentamiselta nykyisessä laajuudessaan.

Hyvän ja pahan taistelu?

Keskustelu Lapinlahdesta ja alueen tulevaisuudesta on ollut paikoitellen todella kärkästä ja sisältänyt paljon väärinkäsityksiä ja disinformaatiota, mikä on osaltaan vaikeuttanut omaa roolia päätöksentekijänä. Asiaa on monissa yhteyksissä haluttu kärjistää mustavalkoisena hyvän ja pahan välisenä taisteluna, jossa hyviksiä edustaa alueen nykyiset omaehtoiset kulttuuri- ja mielenterveystoimijat sekä vapaan kaupunkitilan puolesta kamppailevat kaupunkilaiset ja pahaa taas rahan ja ahneuden perikuvana toimiva kansainvälinen kiinteistösijoitusyhtiö NREP ja Helsingin kaupunki, joka on sallimassa yhtiön toiminnan alueella. Myönnän että kansalaisten omaehtoisen ruohonjuuritoiminnan puolustaminen kansainvälistä sijoitusyhtiötä vastaan on asia, johon lähtisin mielelläni itsekin varauksetta mukaan, ellei asia olisi todellisuudessa tätä yksinkertaistusta monin verroin mutkikkaampi. 

Miten tähän tilanteeseen on päädytty?

Lapinlahden sairaala-alue on ollut kaupungin omistuksessa jo parikymmentä vuotta eikä alueelle ole sinä aikana keksitty pysyvää ratkaisua. Alueella sijaitsee Suomen ensimmäinen vuonna 1841 rakennettu mielisairaala, jonka kuuluisin potilas oli kansalliskirjailija Aleksis Kivi. Kulttuurihistoriallisesti arvokas sairaalarakennus on peruskorjauksen tarpeessa, jonka kustannukseksi on arvioitu noin 20 miljoonaa euroa. Rapistuvien arvorakennusten remontin ja sairaala-alueen kehittämisen vauhdittamiseksi päätettiin järjestää suunnittelukilpailu, jonka ehdot hyväksyttiin yksimielisesti kaikkien puolueiden kesken. Kilpailukriteereihin sisältyi sairaalan peruskorjaus ja alueen kulttuurihistoriallisten arvojen vaaliminen. Puisto säilyisi kaupungin omistuksessa ja rakennukset myytäisiin kilpailuvoittajalle. Rakennusten käytölle asetettiin yleishyödyllisyyttä korostavia rajoituksia ja kilpailukriteereihin tehtiin vielä yleishyödyllisten toimijoiden osallistumista helpottavia muutoksia. Muutoksissa mahdollistettiin myös vuokramallit, joissa kaupunki omistaisi rakennukset, mutta tällaisia ehdotuksia ei kilpailussa tullut.

Kilpailun neljästä ehdotuksesta loppusuoralle selviytyi kaksi ehdotusta, joista toinen oli Y-säätiön ja alueella nykyään toimivien Lapinlahden Lähteen ja Osuuskunta Tilajakomon ehdotus Lapinlahti 360. Y-säätiö päätti kuitenkin viime hetkellä vetäytyä hankkeesta, sillä säätiö oli omien sanojensa mukaan ainut taloudellinen vastuunkantaja eikä uskaltanut ottaa niin suurta riskiä. Näin ollen kilpailun voittajaksi valikoitui NREPin Lapinlahden kevät -ehdotus, jota suunnittelukilpailun arviointiraati piti laadukkaana ja kilpailun kriteerit hyvin täyttävänä ehdotuksena. 

Miten käy mielenterveystyön ja nykyisten toimijoiden?

Läpi prosessin on mielenterveystyön jatkumista Lapinlahdessa pidetty tärkeänä. Vihreiden tavoitteena on, että mielenterveystyö alueella jatkuu ja että alue pysyy edelleen avoimena kaupunkilaisille.

Nykyiset järjestelyt ovat kuitenkin tilapäisiä. Lapinlahden nykyiset väliaikaiset vuokralaiset Suomen Mielenterveysseuran perustama Lapinlahden Lähde Oy ja välivuokraukseen erikoistunut Osuuskunta Lapinlahden Tilajakamo maksavat kaupungille todella edullista vuokraa ja vuokraavat tiloja eteenpäin moninkertaisella hinnalla kattaen summalla yhteisten tilojen vuokrat, siivoukset, ylläpitokulut ja työntekijöiden palkan. Kyseinen järjestely ei kuitenkaan sovellu pysyvän toiminnan pohjaksi sillä alivuokralaisten valinta ei ole läpinäkyvää ja vuokria joudutaan joka tapauksessa korottamaan peruskorjauksen jälkeen. Lapinlahden lähteen toimitusjohtaja Tuula Sundman on sanonut suoraan Helsingin Sanomien haastattelussa, että heillä ei ole varaa maksaa nykyistä korkeampaa vuokraa. Helsingin kaupungin tulee kohdella kaikkia kaupungin vuokralaisia yhdenvertaisesti. Sen vuoksi tarvitaan selkeä ja avoin taloudellinen malli alueen tuleville toimijoille.

Miksi kaupunki ei vain itse maksa sairaalarakennuksen peruskorjausta?

Kallis 20 miljoonan peruskorjaus olisi todella iso investointi kaupungille ja se olisi käytännössä pois muista hankkeista toimialalla. Jos kaupunki ei saa tätä rahaa itselleen takaisin esimerkiksi vuokrissa on raha pois koulujen ja päiväkotien korjaamisesta. Tämän takia on kaupungin kannalta ihan järkevää etsiä ratkaisuja, joissa kaupunki ei kanna taloudellisia riskejä yksin. 

Vanha sairaalarakennus on suojeltu rakennussuojelulailla, joten sen pysyvyys ja suojelu on turvattu kuka ikinä rakennuksen omistaakin. Puisto säilyy joka tapauksessa kaupungin omistuksessa ja alueen kehittämisperiaatteiden mukaan myös sairaala-alueen tulee säilyä kaupunkilaisilla avoimessa käytössä. 

Miksi tilanne on päätöksenteon kannalta hankala?

Kun yksissä tuumin on järjestetty suunnittelukilpailu alueen kehittämiseksi on jokseenkin epäjohdonmukaista päätöksentekoa hylätä voittava ehdotus. Kilpailuehtoja ei oltu ehkä kuitenkaan pystytty asettamaan tarpeeksi tarkkaan niin, että loputulos miellyttäisi valtuustoryhmien enemmistöä ja kansalaisia. On helppoa olla jälkiviisas.

Asiaa ei ole helpottanut paikkaansa pitämättömien väitteiden levittäminen NREPin ehdotuksen lisärakennusalan määrästä, koko puiston tuhoutumisesta ja villeimmissä tarinoissa jopa koko sairaalan tuhoutumisesta. Lapinlahti 360 -ehdotuksen taustalla olevat toimijat pyrkivät myös tuomaan omaa uutta ehdotusta pöytään siinä vaiheessa, kun asia tuli kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyyn. Uuden parannellun ehdotuksen nostaminen mukaan virallisen kilpailun ulkopuolelta, missä kyseiset toimijat olivat jo olleet mukana, ei olisi ollut millään tavalla yhdenvertaista tai johdonmukaista. 

Nyt tiistaina päätämme suunnittelukilpailun voittajaehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Me vihreät emme kannata esitystä tällaisenaan, sillä se ei ikävä kyllä riittävän hyvin turvaa alueen kulttuuri- ja luontoarvojen säilymistä.