Viikonlopun nuorten ilmastokokouksessa päästiin tavanomaisten ilmastotoimien lisäksi keskustelemaan nykyjärjestelmän ongelmista. Kuinka ongelmallista on, että meidän hyvinvointiyhteiskunta on riippuvainen talouskasvusta, joka toistaiseksi pohjautuu luonnonvarojen kulutuksen kasvattamiseen? Miksi kukaan ei uskalla puhua tästä aika isosta kysymyksestä, kun meistä niin moni on samaan aikaan tietoinen meidän kestämättömän järjestelmän ongelmista?

Minäpä voin kertoa, miksi tästä on vaikea puhua.

Eilen illalla luin twitteristä viestejä, missä mua ja Vihreän Langan päätoimittajaa Riikka Suomista haukutaan niin idiooteiksi kuin lapsellisiksi ja missä vääristellään ja tahallaan ymmärretään väärin sitä, mitä olen yrittänyt sanoa. Riikan twiitin seurauksena, jossa siteerataan mun kommenttia liittyen systeemikritiikkiin, sadat miesoletetut taloustietäjät ovat hyökänneet vastaiskuun, kertomaan miten asiat oikeasti ovat. Joitakin asiallisia keskustelunavauksia lukuunottamatta, koko keskustelu tuntuu enemmän vaientamiselta kuin molemminpuoliselta dialogilta. Talousjärjestelmää ei selkeästi saa kritisoida, eikä sitä saa ainakaan tehdä nainen.

Muutama asiaa degrowthista ja systeemikritiikistä, vielä 1000 kerran.

1. Ennenkuin lähdet lyttäämään degrowth-ajattelua, ota edes selvää, mistä koko liikkeessä ja ideologiassa on kyse. Suurin osa miestietäjistä ei selvästikään ole tutustunut alan kirjallisuuteen ja kokee silti oikeudekseen levittää valheellista tietoa.

2. Kukaan ei ole ehdottamassa talouskasvusta luopumista nykyisen järjestelmän sisällä. Kritiikki ei kohdistu talouskasvuun itseensä, vaan kasvuriippuvuuteen ja itse järjestelmään. Olisiko meidän mahdollista luoda sellainen järjestelmä, joka tuottaisi hyvinvointia ilman, että siihen tarvitaan luonnonvaroista riippuvaista talouskasvua?

3. Nykyisessä tilanteessa talouskasvua tarvitaan monilla puolin maailmaa, mutta on kuitenkin tieteellisesti todettu, että ihmisen subjektiivinen hyvinvointi ei lisäänny tietyn tulotason ja elämän perusasioiden turvaamisen jälkeen. Vaurauden lisääntyminen ei tee meitä rikkaissa länsimaissa onnellisiksi, mutta nykyisessä järjestelmässä tarvitsemme kasvua hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden ylläpitämiseksi.

4. Talousjärjestelmän muuttaminen on hankalaa ja hidasta. Voi olla, että ilmastokestävä yhteiskunta saavutetaan jotakin muuta kautta nykyisen järjestelmän sisällä. Ikävä kyllä siitä vain ei ole minkäänlaista näyttöä toistaiseksi. Tämän takia on myös tärkeää puhua järjestelmätason muutoksista ja eikä ottaa nykyistä talousjärjestelmää annettuna. Talousjärjestelmää pitää ja saa politisoida. .

5. Talousjärjestelmä on ihmisen itse luoma väline hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Se ei ole itseisarvo ja se on asia mitä me voimme muuttaa. Hyvinvoivat ihmiset ja hyvinvoiva luonto taas ovat itsesarvoisen tärkeitä asioita ja me emme pysty muuttamaan tämän planeetan ekologisia reunaehtoja.

Ja vielä viimeiseksi: uskaltakaa naisetkin puhua taloudesta, vaikka sedät tulee hiljentämään. Toivon mukaan vielä joskus eletään sellaisessa maailmassa, jossa ihmiset osaa paremmin käydä dialogia keskenään ja jossa naisia ei pyritä vaientamaan heti kun me puhutaan miehille tärkeistä asioista.