Kun me elettiin lapsuutta 90-luvun alussa, eli Suomi historiallista aikaa. Suomen energiankulutus laski. Samalla myös Suomen kasvihuonepäästöt laskivat. Ei syöty lihaa, syötiin kaurapuuroa. Ei ostettu uusia vaatteita vaan kierrettiin kirppareita. Se ei kuitenkaan monille ollut vapaaehtoista, sillä silloin elettiin lama-aikaa.

Yli 20 vuotta sitten solmittiin myös maailman ensimmäinen globaali ilmastosopimus. Kioton pöytäkirjassa maailman maat sopivat ensimmäistä kertaa yhteisistä tavoitteista vähentää päästöjään ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Meidän syntymävuosikymmen 90-luku toimii nykyisenkin ilmastopolitiikan verrokkivuotena, kun päästövähennystavoitteet suhteutetaan vuoden 90-tasoon.

Vaikka Suomessa lähtikin heti laman seurauksena päästöt alenemaan, ei tie ole jatkunut samanlaisena tähän päivään. Viimeisen 30 vuoden aikana me ollaan kasvatettu meidän energiankulutusta niin paljon, että ilmakehään on päästetty enemmän hiilidioksidia kuin kaikkina aiempina vuosina yhteensä ihmisen historiassa.

Nyt meillä alkaa olla kiire.

FN:s klimatpanel IPCC varnade förra hösten om de omfattande förändringar och problem som bara 1,5 graders global uppvärmning innebär för vår planet. Om vi inte tar till åtgärder på allvar, är det omöjligt att förutspå hurdan kaos de blir, då flera tättbefolkade områden av vår planet blir obeboeliga på grund av klimatförändringen, för att inte tala om alla påverkningar på våra ekosystem och våra arter.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamassa kaaoksessa talous menisi nurin monesta osasta maailmaa. Pelkkä talouskasvun pitkäaikainen pysähtyminen nykyjärjestelmässä ajaa meidät kasvavaan työttömyyteen ja tilanteeseen, jossa elintaso laskee. 

Lama-ajan kokemuksista tulisi arkipäivää monelle suomalaiselle.

Meidän nykyiset yhteiskunnalliset rakenteet ja talousjärjestelmä on luotu sellaisena aikana, kun ihmiskunnalla ei ollut mitään käsitystä aiheuttamistaan ympäristöongelmista. Me ollaan edelleen kiinni siinä samassa jatkuvaan kuluttamiseen kannustavassa, tehtyjen työtuntien määrää mittaavassa ja ympäristövaikutuksista pittaamattomassa järjestelmässä,  joka aiheutti kaikki nykyiset ongelmat ja ilmastonmuutoksen.

Me tarvitaan kokonaisvaltainen systeeminen muutos yhteiskuntaan, jossa ympäristövaikutukset huomioidaan kaikessa päätöksenteossa ja poikkileikkaavasti kaikilla hallinnonaloilla.

Soitin toissapäivänä mun 14-vuotiaalle pikkusiskolle ja kysyin että mistä sä tai sun kaverit on huolissaan. Ennen kuin ehdin kysymyksessäni loppuun, tuli tarkentava kysymys: ”et niin ku ilmastonmuutokseen liittyen vai muuten?”

Vastaus oli hyvin kuvastava. Nykynuorille ilmastonmuutos on valtava asia. Viime vuoden nuorisobarometrin mukaan lähes 70% nuorista koki turvattomuutta ilmastonmuutoksesta. Nuoret ymmärtävät kysymyksen vakavuuden. Se nimittäin uhkaa jokaisen nuoren ja vielä syntymättömien nuorten tulevaisuutta aivan ennennäkemättömällä tavalla.

Ja se on aika masiivinen huolenaihe.

Meidän sukupolvi on ehkä ensimmäinen sukupolvi, joka aidosti ja oikeasti ymmärtää ilmastonmuutoksen vakavat seurauksen ja samaan aikaan todennäköisesti myös viimeinen sukupolvi, jolla vielä on mahdollisuus tehdä asialle jotain

Ei ole ihme että ahdistaa

Ilmastoahdistus kumpuaa siitä, että monet kokee, että toivoa ei enää ole jäljellä. Meiltä puuttuu ilmastojohtajuutta. Yksittäisen ihmisen teot koetaan turhiksi näin massiivisen ongelman edessä, jos edes johtavat päättäjät ei ota ongelmaa tosissaan.

Miksi tehdä mitään, jos muutkaan ei tee?

Sama kysymys toistuu niin yksilötasolla kuin valtioiden tasolla. Miksi Suomen pitäisi vähentää päästöjään, jos muualla saastutetaan? Jonkun on kuitenkin osoitettava sitä johtajuutta ja meillä on mahdollisuus olla se johtaja.

Me kuulutaan Suomessa maailman rikkaimpiin ihmisiin ja meidän päästöt on yksittäistä ihmistä kohden maailman kärkiluokkaa. Meillä on myös historiallinen vastuu kannettavana, sillä me ollaan saatu rakentaa hyvinvointia saastuttavan teollisuuden varaan useita vuosikymmeniä. Meillä jos jollain on varaa. Jos rikkaat kehittyneet maat ei osoita tässä edelläkävijyyttä, niin kuka sitten?

Meidän on korkea aika myöntää, että me ei Suomessakaan olla mitään ilmastopolitiikan mallioppilaita. Että meidänkin hyvinvointi rakentuu kestämättömälle kehitykselle, joka syö tulevien sukupolvien elämänedellytyksiä ja aiheuttaa hätää maailman köyhimpien maiden ihmisille.

Soitettiin kans meidän vanhemmille. Heidän nuoruudessaan huolta aiheutti suurvaltojen kilpavarustelu, ydinsota ja tsernobylin ydinonnettomuus. Maailmansodan ja siitä seuraavan maailmanlopun pelko ja ahdistus oli vahvasti läsnä. Nyt 40 vuotta myöhemmin ydinsotaa ei ainakaan vielä ole tullut. 

Sodissa ympäri maailman kuolee tällä hetkellä vähiten ihmisiä koko 1900-luvun kestäneen mittaushistorian aikana. Sodat kuitenkin vaikuttavat ihmisiin myös monin muin tavoin. Sodat aiheuttavat pulaa ruoasta ja vedestä. Sodat vievät ihmisiltä katon pään päältä. Suurin syy, miksi ihmiset joutuvat pakenemaan kotiseuduiltaan on erilaiset aseelliset konfliktit.

Näitä asioita aiheuttaa myös ilmastonmuutos jos siihen ei puututa. 

Ihmisten muuttoliike tulee vain voimistumaan. Yhä useampi osa maailmaa tulee kärsimään vedenpuutteesta ja monien kasvien viljely käy mahdottomaksi. Ja ilmastonmuutoksen seuraukset tulevat olemaan moninkertaisesti voimakkaampia kuin sotien.

Vanhempia huolestutti nuoruudessa myös ympäristösaasteet ja lajien sukupuutot. Saastumista on sittemmin saatu melko hyvin kuriin kehittyneellä teknologialla ja tiukalla regulaatiolla. 

Luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä sitä vastoin ei olla pystytty pysäyttämään. Viime viikolla kansainvälinen tutkimus varoitti hyönteisten määrän radikaalista vähenemisestä. Ihminen on täysin riippuvainen hyönteisistä esimerkiksi pöytyksen kautta ruoantuotannossa sekä osana ravintoketjua.

Ilmastonmuutos yhdessä ihmisen aiheuttamien muiden ympäristömuutosten kanssa uhkaa planeettamme eliöstöä ja luonnon monimuotoisuutta. Jo valmiiksi heikentyneillä eläinlajeilla ei ole tarpeeksi aikaa sopeutua ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Meillä ei ole varaa menettää enää yhtään eliölajia. Ihmiskunnan kohtalo on riippuvaista muun luonnon hyvinvoinnista.

Monia nuoria oikeasti pelottaa ilmastonmuutos. Nyt on vanhempien sukupolvien aika herätä. Suuret ikäluokat ovat ne, kenen olisi pitänyt pelätä. On epäreilua, että nuoret, jotka eivät ole ilmastonmuutosta aiheuttaneet, ovat ne, jotka pelon kanssa joutuvat elämään.

Mistä se pelko johtuu? Se johtuu siitä, että ilmastonmuutosta ei ole otettu tosissaan. Vaikka maapallon kantokyvyn riittämättömyydestä on tiedetty jo 70-luvulta lähtien, toimiin ei ole ryhdytty. Metsiä on hakattu ja hiilinieluja tuhottu. Päästöjä ei ole vähennetty.

Aina on keksitty tekosyitä, miksi ympäristöä ei voi suojella. Miksi ilmastonmuutosta ei voida torjua. Vielä tänä päivänäkin Antti Rinne puhuu savupiipputeollisuudesta katoavista työpaikoista. Petteri Orpo pelkää kieltoja ja konkreettisia ilmastotoimia. Juha Sipilä on valmis kaatamaan entistä enemmän metsää, vaikka hiilinieluja tarvitaan nyt eikä 30 vuoden päästä. Viimeksi tällä viikolla Helsingin kaupunginvaltuustossa Kokoomus ja SDP yhdessä äänestivät, ettei Helsingin tule pyrkiä puolittamaan lihankulutustaan seuraavan kuuden vuoden aikana.

Antti, Petteri ja Juha. Oletteko te ylpeitä itsestänne, kun nuoret pelkäävät ja ahdistuvat poliitikkojen saamattomuuden edessä? Nämä eivät ole niitä tekoja, joita huolestuneet nuoret teiltä odottavat. Tekosyiden aika on nyt ohi. Myös teidän on aika alkaa kantaa vastuuta.

Soitin myös mun mummolle. Mummon nuoruudessa mietittiin, tuleeko perheiden miehet elossa rintamalta. Riittääkö ruoka, onko lämpimiä vaatteita. Tappavat sairaudet veivät monia.

Niistä ajoista me ollaan tultu paljon eteenpäin. Monia tappavia tauteja on voitettu ja kadotettu maailmasta kokonaan. Elinaika on pidentynyt lähes kaikkialla. Myös elintaso on noussut. Nälkää kokee entistä harvempi. Meillä on sosiaaliturvajärjestelmä ja nälkää kokee huomattavasti pienempi osa väestöstä kuin 1900-luvun puolivälissä. Ihmisillä on vesivessat ja lämpimät asunnot. Me eletään monilla mittareilla maailman parhaassa maassa.

Sodanjälkeinen Suomi on kansainvälinen menestystarina. Mutta sitä tarinaa ei rakennettu tekosyillä ja töihin tarttumista välttelemällä. Sitä rakennettiin yhdessä, vaikka sotakorvaukset ja muut haasteet tuntuivat pienelle maalle ja sen kansalle ylitsepääsemättömille. Samalla tavalla ilmastonmuutoksen edessä ei tule lannistua ja sortua kiertelyyn. Meidän on yhdessä rakennettava maailma, talousjärjestelmä ja yhteiskunnat, jotka ovat ilmastokestäviä. Mutta maailmanlaajuisten ongelmien edessä yhdessä ei tarkoita vain pienen Suomen kesken. Me tarvitsemme vahvan Euroopan unionin, joka ottaa ilmastojohtajan aseman. Suomi on Euroopan unionin puheenjohtajamaa heinäkuusta eteenpäin. Meidän tulee olla se maa, joka näyttää koko maailmalle, miten ilmastonmuutosta lähdetään ratkaisemaan.

Kansainälisen ilmastopaneelin tutkijoiden viesti on selvä: meillä on keinot tiedossa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, nyt on meistä päättäjistä kiinni, otetaanko ne käyttöön

1,5-asteen ilmastopolitiikka ei ole sitä, että valitaan keinovalikoimasta ne mieluisimmat ja helpoimmat keinot, kuten monet muut puolueet tuntuu uskottelevan itselleen ja äänestäjille. 1,5 asteen ilmastopolitiikka tarkoittaa sitä, että kaikki mahdolliset keinot on otettava käyttöön ja nopealla aikataululla.

Ja sen me olemme velkaa nuorille ja tuleville sukupolville. Ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun kanssa ei enää voida vatuloida.

Nyt on aika toimia.