Tein viime viikolla valtuustoaloitteen kestävän hyvinvoinnin mittaamisesta Helsingissä. Ihmiset arvostavat sitä, mitä mittaavat ja mittaavat sitä, mitä arvostavat. On aika siirtyä pelkästä BKT-kasvun huomioimisesta sosiaalisen hyvinvoinnin ja ekologisen kestävyyden mittaamiseen. Tarvitaan uusia yhteiskuntakehityksen seurantavälineitä, jotta kehitystä voidaan ohjata aidosti kestävään suuntaan. Yhteiskuntamme tärkein tehtävä on taata nykyisille ja tuleville sukupolville kestävää hyvinvointia.

Ehdotan aloitteessani, että Helsinki selvittää, miten kestävää hyvinvointia voisi kaupungissamme mitata. Kestävän hyvinvoinnin seurannasta ja raportoinnista pitäisi tulla jatkuva käytäntö, minkä avulla sosiaalista ja ekologista hyvinvointia edistetään ja kehitetään määrätietoisesti.

Myös kansainvälisesti niin EU:ssa kuin OECD-maissa on herätty uusien kestävyysmittareiden tarpeeseen.Taloustieteen nobelisti ja entinen Maailmanpankin pääekonomisti Joseph Stiglitz on todennut, että “BKT on vanhentunut mittari, jonka käyttö johtaa huonoihin päätöksiin”. Vuonna 2008 Ranskan entinen presidentti Nicholas Sarkozy käynnisti selvitystyön, jonka tavoitteena oli selvittää parannusehdotuksia kansantalouksien taloudellisen suorituskyvyn ja väestön hyvinvoinnin mittaamiseen, raportointiin ja tilastointiin. Selvitystyöstä vastasi Stiglitzin komitea. Raportin johtopäätöksissä todetaan, että hyvinvointia on tarkasteltava kokonaisuutena yhdistäen niin taloudellista suorituskykyä kuin myös elämänlaatua ja ympäristönäkökulmia.

Esimerkkejä jo kehitetyistä kestävän hyvinvoinnin mittareista ovat esimerkiksi aidon kehityksen mittari GPI, vihreä BKT ja bruttokansanonnellisuus GNH. Jos Helsinki haluaa erottautua globaalin vastuun paikallisen toteuttamisen edelläkävijänä ja maailman toimivimpana kaupunkina, on aika ottaa uusia seurantavälineitä käyttöön.