Suomalaisten liika tyytyväisyys omaan aineelliseen elintasoonsa uhkaa talouskasvua. Miten tässä näin kävi? Missä vaiheessa talouskasvusta tuli itseisarvo ja ihmisten tyytymättömyys ja alhainen elintaso sitä mahdollistava väline?

Viime viikolla yle uutisoi taloustutkimuksen teettämästä kyselystä, jonka mukaan lähes yhdeksän kymmenestä suomalaisesta on tyytyväinen omaan aineelliseen elintasoonsa. Mielettömän upeaa, että meillä on Suomessa asiat niin hyvin. Todella hienoa, että markkinayhteiskunnan luomista kulutuspaineista huolimatta ihmiset oikeasti kokevat olevansa tyytyväisiä siihen mitä heillä on.

Yle kuitenkin uutisoi aiheesta huolestuneeseen sävyyn – suomalaisten tyytyväisyys on ilmeinen uhka orastavalle talouskasvulle. Mikä tehdä, kun ihmiset eivät enää haluakaan jotain vielä parempaa? Ekonomistitkaan eivät vielä ole ottaneet tällaista mahdollisuutta edes huomioon. Ihmisten tyytyväisyys on siis ONGELMA. Aivan uskomatonta, itse kun luulin, että talouskasvua tarvitaan juuri riittävän aineellisen elintason turvaamiseksi kaikille.

Ylen uutisointi paljastaa jotain todella olennaista nyky-yhteiskuntamme suhtautumisesta talouskasvuun: siitä on tullut hyvinvointia mahdollistavan välineen sijasta itseisarvo. Talouskasvua tavoitellaan nyt vain sen itsensä takia, koska se on sisäänrakennettu globaaliin järjestelmään ja kansainväliseen talouskilpailuun. Suomessa talouskasvua ei enää tarvittaisi ihmisten aineellisen elintason nostamiseksi.

Hupenevien luonnonvarojen maailmassa loputtoman aineellisen kasvun tavoittelu on kestämätöntä ja järjetöntä. Kokonaisen talousjärjestelmän kyseenalaistaminen voi tuntua työläältä ja hullulta, mutta ihan yhtä hullua on pakonomaisesti valjastaa koko yhteiskunta tavoittelemaan jotain kysymättä, mitä sillä halutaan saavuttaa. Olisiko aika uudelleenpolitisoida talouskeskustelu ja etsiä kestävämpiä vaihtoehtoja nykyiselle järjestelmälle? Ja ollaan iloisia ja ylpeitä siitä, että meillä on Suomessa asiat niin hyvin.

Linkki Ylen uutiseen tästä